Hieno viisaus!

Jos ponnistelee jonkin eteen ankarasti kahdeksan tuntia päivässä, siinä kehittyy. Ei välttämättä paljon paremmaksi, mutta vähän paremmaksi, ja se riittää, sillä kehittyminen golfissa, niin kuin luultavasti kaikessa muussakin, vaatii vain loputtoman määrän pieniä parannuksia. - Travis McKinley kirjassa Ihme 17. viheriöllä (James Patterson & Peter de Jonge)

Tiiltä griinille.

Nonniin. Uusi kausi on alkamassa ja vaikka pelien tulosten varassa ei tulevan kesän palkka olekaan, niin silti pieni jännitys on jo nyt vatsan pohjassa. Aion siis avata tämän kauden kotimaassa huomenna pääsiäissunnuntaina Rönnäsissä. Talvikausi on edellisiin verrattuna ollut huomattavasti vähälyöntisempi, mutta sitäkin enemmän on harjoiteltu kuntopuolta. Saa nähdä miten se vaikuttaa tuleviin peleihin. Vaikkakin lyöntimäärät ovat olleet vähäisiä niin uskon, että olen itseasiassa harjoitellut tehokkaammin. Tekniikka on mennyt siihen suuntaan mihin sen olen halunnut menevän ja ajatukset pelistä ovat hieman taas ns. aikuistuneet. Toivottavasti pystyn ajatukset pitämään sellaisina myös kentällä. Vaikka välillä kyllä tuntuu, että se lapsellinen ajattelu kentällä toimisi huomattavasti paremmin. Tällä lapsellisella ajattelulla tarkoitan sitä intoa, uskallusta ja kokeilunhalua mitä pieniltä ja vähän isommiltakin lapsilta löytyy lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä peräänkuuluttaisin myös kaikille golffareille. Golf on täynnä mahdollisuuksia jos niille vain uskaltaa antaa... no mahdollisuuden. Kentällä eteen tulee mitä erilaisempia tilanteita ja tapahtumia, joista pitäisi selviytyä kunnialla kerta toisensa jälkeen. Näitä tilanteita varten kannattaisi yrittää valmistautua mahdollisimman hyvin. En muista yhtäkään kierrosta jolloin olisin päässyt lyömään jokaisen lähestymislyöntini tasaiselta maalta, väylältä, esteettömästi griinille tai jopa suoraan lipulle, niin hyvä draivaaja en todellakaan ole. Itselläni, ehkäpä noin puolet lähestymislyönneistä on jonkinasteisia erikoislyöntejä, mutta harjoittelussa lähes kaikki lyönnit tapahtuvat ns. optimioloissa. Ei mikään ihme, että itseluottamus karisee kun pallo joutuu täydellisen avauksen jälkeen keskelle lyöntijälkeä tai väylän keskellä olevan kumpareen syrjään 15 senttiä varpaiden yläpuolelle. Minä myönnän ainakin, että en ole näihin tilanteisiin tarpeeksi valmistautunut. Oletko sinä? 

Taktisesti kypsä, mutta lapsellinen ja kokeilunhaluinen ajattelu harjoitteluun sekä pelaamiseen voi tuottaa yllättävänkin hyviä tuloksia jo nopealla aikavälillä. Hyvää ja erikoista kauden alkua kaikille! 

Paremmin ja paremmin

Siis mitä? Tee se paremmin! Helposti sanottu, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitin?

Ajattelin valaista asiaa hieman oman harjoitteluni ja muutaman esimerkin kautta. Eli mitä paremmin sitten käytännössä tarkoittaa omassa harjoittelussani? Asiaa voi minun mielestäni lähteä purkamaan yhtä hyvin niin sanotusti suuresta pieneen tai pienestä suureen. Päätin aloittaa siitä pienestä.

Vaikka tällä hetkellä harjoitteluni pääpaino on fysiikkaharjoittelussa niin ajatukseni lähti liikkeelle golfin lajiharjoittelusta ja vielä tarkemmin sanottuna lyöntiharjoittelusta. Koska päätin aloittaa "parantumisen" siitä kaikkein pienimmästä harjoittelun osasta, valitsin kohteekseni yhden suorituksen eli lyönnin. Mitä voin tehdä harjoitellessani paremmin yhden lyönnin aikana? (tai fysiikkaharjoittelussa esim. yhden liikkeen toiston aikana?) Keskittyminen oli ensimmäinen asia, joka juolahti mieleeni. Eikä ihme, sillä onhan sanottu, että golfista n. 80% perustuu mentaalipuolen hallintaan. Keskittymistäni aion parantaa kahdella tavalla. Ensimmäiseksi aion lopettaa oman swingini äärettömän ja loputtomalta tuntuvan säätämisen sillä, että keskityn vain kahden teknisen osan muuttamiseen (niiden kahden osatekijän löytämiseksi tarvitsin ammattiapua). Näistä kahdestakin vain yhteen kerrallaan. Toiseksi lopetan ns. turhien lyöntien lyömisen. Tällä tarkoitan sitä, että lyön vain silloin kun olen keskittynyt siihen asiaan mikä sillä hetkellä on tavoitteeni. Jos alkuasennossa on levoton tai epäilevä olo, astun pois pallon vierestä ja kokoan ajatukseni. Jos puttia ennen en usko saavani palloa reikään, astun pois pallon vierestä. Jos chippiä ennen epäilen, että saatan duffata, astun pois pallon vierestä jne. Tällaisen ajattelutavan ja keskittymään opettelemisen uskon auttavan suuresti sekä harjoitteluni laatuun että ajatusteni hallintaan kentällä. Fysiikkaharjoittelussa parempi keskittyminen tulee esille puhtaampina ja hallitumpina suorituksina, jotka vähentävät loukkaantumisriskiä ja maksimoivat voimantuottoa.

Seuraavaksi askel kohti suurempaa kokonaisuutta. Yhdestä suorituksesta harjoituskertaan tai yhteen harjoituspäivään. Miten lähden parantamaan yhden harjoituksen laatua? Tämän kysymyksen vastaus omalla kohdallani oli suhteellisen helppo. Opettaessani olen aina painottanut alku- ja loppuverryttelyn tärkeyttä, mutta omassa harjoittelussani olen niitä hieman laiminlyönyt. Tässä siis selkeä asia mitä voin tehdä paremmin. Hyvä alkulämmittely valmistaa kehoa ja mieltä parempaan oppimiseen sekä luo ne perustat, joille muut harjoituselementit perustuvat. Uskokaa tai älkää, mutta lämmittely toimii! Harjoituksen jälkeisellä venyttelyllä/verryttelyllä pyrin nopeuttamaan palautumista sekä parantamaan liikkuvuutta. 

Vielä yksi askel kohti suurempaa. Tähän valitsin itselläni harjoittelukokonaisuuden parantamisen monipuolistamalla harjoitteluani. Aerobista, anaerobista, lihaskestävyyttä, perusvoimaa, palloilua, mailapelejä, kamppailulajeja jne. Liikuntaa ja liikettä joka suuntaan, vastuksella ja ilman, hitaasti ja nopeasti, tässä tavoitetta minulle. Mitä enemmän erilaista sitä parempi. Harjoitteluni koostuu pääasiassa punttisaliharjoittelusta ja ulkoilusta. Sekaan yritän mahduttaa mahdollisuuksien mukaan niin paljon muita liikuntamuotoja kuin on mahdollista. Lisäksi punttisaliharjoitteita olen pyrkinyt monipuolistamaan enemmän ns. toiminnallisen harjoittelun suuntaan (http://www.toiminnallinenharjoittelu.com/).

Tässä muutamia oman harjoitteluni tavoitteita ja parannusehdotuksia. Kaikki emme tietenkään harjoittele samalla tavalla, joten kaikilla meillä on varmasti erilaisia lääkkeitä "parantumiseen". Suuresta pieneen tai pienestä suureen, kaikki varmasti löytävät parannettavaa omasta tekemisestään. Eihän sen tarvitse välttämättä edes olla urheilua, voihan sitä parantua arkielämän askareissakin. 

Pikaista paranemista!  

Lupaukset

Uusi vuosi ja edessä muutoksia. Vai onko sittenkään? Oletko itse tehnyt uudenvuodenlupauksen? Pysytkö päätöksessäsi vai oliko se vain rakettien räiskeessä, hetken huumassa tehty turha lupaus, joka kaatuu heti ensimmäisen viikon tai kuukauden aikana? Itse en uudenvuodenlupauksista juurikaan ole ennen välittänyt, mutta nyt päätin sellaisen tehdä. Ja sen aion myös pitää.

"Harjoittelen paremmin kuin ennen" -kuuluu lupaukseni. Ei enemmän vaan paremmin! Vielä en ole aivan varma mitä haluan harjoitella ja kuinka paljon, mutta aion tehdä asioita paremmin kuin ennen. Yksinkertaista, mutta ei ihan niin yksinkertaista. Joillekin, pelkästään harjoittelumäärän lisääminen tuo selkeitä parannuksia suorituskykyyn, mutta aina se ei ole mahdollista eikä välttämättä aina se paraskaan keino. Toisaalta harjoittelun laadun parantaminen tuo varmasti parempia tuloksia kuin ennen, lisäämättä harjoitusten määrää. 

Millä tavoin sitten harjoituksia ja harjoittelua voisi parantaa? Tähän ei tietenkään voi antaa suoraa vastausta näin blogin kautta, eikä välttämättä harjoituksia seuraamallakaan vaan olen sitä mieltä, että parhaiten tähän kysymykseen osaat vastata SINÄ itse. Aloita esittämällä itsellesi kysymys MITÄ VOISIN TEHDÄ PAREMMIN? Esitä tämä kysymys itsellesi ja kirjaa ylös niitä asioita, joita mieleesi juolahtaa. Valitse listalta muutama omasta mielestäsi tärkeä asia, joihin haluat parannusta ja lupaa itsellesi tekeväsi nämä asiat PAREMMIN kuin ennen. Jos tarvitset siihen apua, niin pyydä sitä rohkeasti sellaiselta henkilöltä, jolta uskot sitä saavasi.

"Lupaat vaan!" todetaan eräässä televisiomainoksessa, jossa tyhjät lupaukset lytätään välittömästi. Älkäämme olko tuon mainoksen pojan kaltaisia lupaustemme kanssa. Tsemppiä lupausten pitämiseen ja parempaa uutta vuotta kaikille!

Uusi blogi ja uudet kujeet

Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani.... 

Tuo lause kaipaisi selkeästi jatkoa, mutta vielä en sitä osannut täydentää. Kirjoituksia mistä? No lupaan sen täydentää myöhemmin, heti kun se selviää minulle itselleni. Saa nähdä kuinka paljon aiheet lähtevät rönsyilemään ja mihin päädytään, mutta tarkoitus olisi pysyä jotakuinkin liikunnan ja etenkin golfin piirissä. Asioita aion pohtia niin oppijan kuin opettajankin näkökulmasta ja ideoita, ehdotuksia ja kysymyksiä otan enemmän kuin mielelläni vastaan. 

Miksi sitten blogi? 

Nykyajan tietoyhteiskunnassa ihmiset on helppo tavoittaa ja ajattelin näin opettajan roolissa herättää ajatuksia ja keskustelua omien kokemuksieni kautta. Tuntuu siltä, että minulla olisi paljon jaettavaa. Tämä ei tule olemaan mikään opetussivusto tai golfvinkkikirjasto mistä löytyy avaimet "oikeaan" swingiin. Ei, eikä edes lähellä. Varmasti swingiä ja ajatuksia itse lyönnistä tullaan sivuamaan, mutta tarkoitus on kirjoitella enemmän asioista, joihin olen törmännyt opetuksessa ja harjoittelussa tai elämässä yleensäkin. Tietysti tätä blogia lukiessa voi saada apua omaan liikkumiseen tai golf peliin, mutta se ei ole päätarkoitus. 

On tällä blogilla myös itsekkäitä tarkoituksia. Blogini nimi viittaa jo siihen mitä itse tältä blogilta odotan. Haluan oppia jotakin! Vielä en ole varma mitä, mutta siitä olen varma, että jotain tulen oppimaan. Oppia ikä kaikki on vanha sanonta, joka nykypäivänä kääntyisi ehkä muotoon "elinikäinen oppiminen". Lapsena on enemmän opittavaa, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä oppia jotakin uutta. Kyse on asenteesta. Mitä sinä haluaisit oppia?